Sukutapaaminen on linkki menneisiin polviin
Toarie ja Lari Huovisen kymmenvuotiaan sukuseuran siemen kylvettiin jo kesällä 1993, kun liki 50 Oksenie ja Iivana Huovisen jälkeläistä tapasi toisensa Kuiva- ja Hietajärvellä. Domnan Pirtin elokuisessa illanvietossa soivat haitarit ja viulut, lauloivat vanhat ja nuoret. Mukana ilonpidossa olivat myös Ari ja Hillevi Huovinen sekä lapset Kaisla, Valtteri ja Kanerva. Perheen yhteys Hietajärveen on pysynyt tiiviinä kautta vuosien. Sitten sukutapaamisen he muistelevat olleensa mukana jokaisessa sukukokouksessa. Myös pääsiäinen Vienan hiihtoineen on tullut jo perinteeksi.
Vaikka kalastus kuuluukin Vienan reissuilla perheen miesväen ykkösasioihin, pelkästään ”kevätin perässä” ei olla liikkeellä. Ari pitää sukutapaamisten tärkeänä antina serkkujen tapaamista ja uusiin sukulaisiin tutustumista. Vilho-isä ja Jussi-eno ovat sukupolvien ketjussa lenkkinä menneisiin vuosiin.
Yhdessä voi muistella, millaista oli elämä Oksenien ja Iivanan mökissä vaikkapa silloin, kun sinne tuli uusi ja hieno ”ratijo” tai miten Iivana-ukki makaili pankolla tai haeskeli puukkoa, joka oli liian lähellä - hampaiden välissä.
”Kun itse on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, vienankarjalainen eläväinen luonne on aina viehättänyt, mistä oma aviopuolisokin on hyvä esimerkki”, Hillevi Huovinen lisää.
Hän pitää lämminhenkisten sukutapaamisten keskeisenä asiana Domnan Pirttiä, ja sen isäntäväkenä toimineita Ritva ja Pentti Huovista, jotka huolehtivat vieraiden majoituksesta, muonituksesta ja tarjosivat kotoisan paikan suvulle kokoontua.
Lauluja ja tarinoita Iivanan ja Oksenien tyttären pojalle Matti Puurtiselle matka Hietajärvelle elokuussa 1993 merkitsi neljä vuosikymmentä sammuksissa olleen polun avautumista uudelleen.
”En oikein osaa sanoa, minkä ikäinen poika olin edellisellä käynnillä ollut, mutta maisemat tuntuivat edelleen tutuilta, samoin muun muassa Riion ja Ortjon talot.”
Vaikka Maija-äitin tie kulki kauas kotirannoilta - Hietajärveltä Savonlinnaan, vienankarjalaisuus välittyi perheelle monella tavalla.
”Äiti lauloi koko ajan ja kertoi myös tarinoita, joita saimme onneksi myös tallennettua hänen viimeisenä keväänään.”
Pitkän taipaleen teatterimusiikin maailmassa kulkenut Matti on keskittynyt viime aikoina muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa meneillään olevaan Suruttomat-musikaaliin ja Espoon Kaupunginteatterissa syyskuusta lähtien esitettyyn Linnunrata-näytelmään.
”Vienankarjalaiset juuret ja kansanperinne ovat varmasti jättäneet sävellystöihin omat jälkensä ja luoneet etnistä maailmaa”, hän sanoo.
Proasniekassa ja sukuseuran kymmenvuotisjuhlassa Matti tulkitsi haitarilla Jussi-enonsa sävellyksen Kaipuu sekä esitti tyttärensä Satu Puputin kaksi laulua musikaaleista Myrskyluodon Maija ja Suruttomat. Esityksen huomion taisi kyllä varastaa kolmivuotias Senja Puputti, joka pyörähteli lavalla tuttujen esiintyjien mukana punaisen sydänmaskottinsa kanssa.
Satu Puputti oli Hieta- ja Kuivajärvellä toisen kerran elämässään.
”Yhä enemmän on alkanut kiinnostaa se, mistä on lähtöisin. Harmi, ettei Hietajärvellä käyntiin ehtinyt tulla tilaisuutta Maija-mummon eläessä.”
Oksenie ja Iivana Huovisen jälkeläiset muistelivat kymmenvuotisjuhlassa ensimmäistä tapaamistaan. |
